Hyvä ohjaaja hallitsee dialogiset taidot, on läsnä ja vaalii toiminnassaan sensitiivisyyttä ja empatiaa kaiken aikaa. Pinskuissa pyritään myönteiseen ohjaamiseen, joka on lapsilähtöistä ohjausta. Se ei perustu ohjaajan valta-asemaan vaan avoimeen ja johdonmukaiseen kommunikaatioon ohjaajan ja lapsen välillä. Pinskutoiminnassa ohjaaja ei yritä hallita tai kontrolloida lasta, vaan käytöstä pyritään ohjaamaan toivottuun suuntaan. Myönteinen ohjaustapa ei tarkoita toiminnan säännöttömyyttä tai rajattomuutta.
- Kohtaa ohjattava sensitiivisesti ja empaattisesti
- Kunnioita ja kuuntele lasta
- Kunnioita ohjaajakollegoita, ohjaajien välinen vuorovaikutus ja kommunikointi heijastuu lasten käytökseen ja toimintamalleihin
- Luo selkeät säännöt yhdessä lasten kanssa
- Muista mallioppiminen ja toimi esimerkillisesti
- Käytä ohjaajan valtuuksia ja valtaa perustellen
- Toimi ohjaajana rinnalla, älä yläpuoleta
- Älä anna valmiita ratkaisuja, vaan avaimia ratkaisua kohden
- Perustele oma toimintasi lapsen ikätaso huomioiden
- Rakenna avointa kommunikaatiokulttuuria
- Pyri vahvistamaan lapsen motivaatiota
- Ole luotettava, säilytä luottamuksellinen tieto
Sensitiivisyydellä tarkoitetaan ohjaajan taitoa havainnoida, ohjata ja vuorovaikuttaa hienovaraisesti. Sensitiivisyyden merkitys korostuukin usein haastavissa tilanteissa, esimerkiksi luottamuksellisissa keskusteluissa ja konfliktitilanteiden selvittelyssä. Hyvä ohjaaja on lapsen luottamuksen arvoinen aivan jokaisessa hetkessä. Sensitiivistä kohtaamista tukee ohjaajan empaattiset taidot.
Empatialla tarkoitetaan ohjaajan kykyä asettua ohjattavan tilanteeseen tai tunteeseen. Empaattinen ohjaaja on kiinnostunut lapsen maailmasta ja pyrkii myös näkemään asiat lapsen näkökulmasta. Empatiaa voi tietoisesti harjoittaa. Taitojen harjoittelussa on ensisijaista tunnistaa omat henkilökohtaiset tunteet eli esimerkiksi, miten on tottunut käsittelemään iloa, surua, vihaa tai innostumista. Kun ohjaaja on tietoinen omista tunteistaan ja niiden käsittelystä, hän kykenee kohtaamaan ja ohjaamaan vuorovaikutustilanteita johdonmukaisesti. Pinskutoiminnassa tunteet ja niiden ilmaisu on sallittua, mutta yhtä tärkeää on se, että osaa ottaa myös muiden tunteet huomioon. Sanaton viestintä on yksi tapa osoittaa empatiaa katseella ja eleillä. Pinskuohjaaja osaa lohduttaa, kannustaa, tukea lasta ja olla läsnä. Empatia on rohkeutta ottaa toisen ihmisen tunteet ja ajatukset huomioon omassa toiminnassa, se on taitoa tehdä kompromisseja. Empaattisen vuorovaikutuksen esteitä voivat olla sanattoman ja sanallisen vuorovaikutuksen ristiriidat, yhteisön sisäinen kilpailu ja tiukka hierarkia. Empaattisella esimerkillä ennaltaehkäistään myös kiusaamista ja kaikenlaista syrjintää. (Mll 2020.)
Dialogisuus on Pinskuissa käytetty menetelmä, jonka tarkoituksena on kasvattaa lapsista dialogisesti taitavia yksilöitä. Pinskuohjaajat ymmärtävät dialogin merkityksen ja haluavat harjaantua sen hyödyntämisessä jatkuvasti. Dialogissa hyväksytään se, että yksilöillä on erilaisia näkemyksiä, eikä yhdenkään yksilön yksittäinen näkemys ole koko totuus asiasta. Taitava dialogisti haluaa jatkuvasti oppia uutta ympärillään olevilta, hän ymmärtää erilaisten näkemysten ja taustojen rikastuttavan yhteisen asian hoitamista. Pinskutoiminnassa erityisesti ohjaajan dialoginen suhde lapseen on tärkeä. Suhde mahdollistaa sen, että lapsi kokee tulevansa kuuluksi. Lapsen kokemus kuulluksi tulemisesta jäsentää hänen ajatuksiaan, luo turvaa, vähentää väärin ymmärryksiä ja stressiä. Ohjaajan kannattaa myös tarkentaa lapsen kertomaa ja tunteita konkreettisin esimerkein, mikä selkeyttää molempien osapuolien käsitystä tilanteesta. Konkreettiset esimerkit vähentävät usein olettamuksia. Dialogi vähentää lapsen stressiä uusissa tilanteissa. Dialogi mahdollistaa lapsen oikeuksien toteutumisen pinskutoiminnan arkisissa ympäristöissä. Se vahvistaa luottamusta ohjaajan, lapsen ja perheiden välillä. (Thl 2020.)
Kuunteleminen voi tuntua itsestään selvältä, mutta se ei aina ole sitä. Hyvä ohjaaja on läsnä ja havainnoi ympärillään tapahtuvaa. Hän pysähtyy kuuntelemaan sitä, mitä lapsi kertoo. Kuuntelemisen pahin haastaja on kiire, joka osaltaan luo tilanteen, jossa ohjaaja ei ole läsnä. Kuunteleminen vaatii myös ohjaajalta kykyä pitää omat ennakkokäsitykset ja mielipiteet taustalla, jotta lapsi voi kokea tulevansa kuulluksi. Kuuntelussa korostuu sanattoman viestinnän merkitys. Jotta ohjaaja kykenee pitämään dialogia yllä, tulee hänen kuunnella huolella, koska vain näin hän kykenee esittämään jatkokysymyksiä. Kysymysten avulla ohjaaja pyrkii selkiyttämään lapsen asiaa itselleen. Ohjaajan kannattaa asettaa kysymykset lapselle yksi kerrallaan, rauhallisesti, ja antaa myös lapselle aikaa vastata. Vastausajan antaminen korostuu usein, mitä nuoremmasta lapsesta on kyse. Muista ohjaajana asettaa kysymykset myös niin, etteivät ne ole vastaukseen johdattelevia. Suljetut kysymykset, joihin vastataan tyypillisesti kyllä tai ei, eivät anna vastaajalle mahdollisuutta asiansa kokonaisvaltaiseen kuvaamiseen. (Kaistola-Tuikka S. ym. 2011.)