Pinskutoiminnassa lapsi nähdään aktiivisena toimijana, jolla on sekä halu että valmiudet oppia tuntemaan itsensä ja ympäristönsä sekä kyky säädellä ja ohjata omaa toimintaa. Lapsella on oikeus päätöksentekoon sekä oikeus omiin ajatuksiin ja mielipiteisiin sekä niiden ilmaisemiseen, mutta toisaalta velvollisuus ottaa myös toiset ihmiset ja heidän ajatuksensa huomioon toiminnassaan. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen yksilö.
Tom Boyce (2020) kuvaa lapsien luontaisia temperamenttieroja ja stressinhallintakykyä orkidea- ja voikukka vertauksen avulla. Lapsilla on synnynnäisiä eroja siinä, miten alttiita he ovat ympäristön erilaisille vaikutuksille. Orkidealapset ovat herkkiä epäsuotuisalle kasvuympäristölle, vaikkakin suotuisissa oloissa orkideat puhkeavat suorastaan kukkaan. Voikukkalapset puolestaan menestyvät ja rehottavat, vaikka kasvuolosuhteet olisivatkin vähän keskinkertaiset. Kyse on yksilöiden luontaisista eroista temperamentissa ja fyysisissä reaktioista stressiin. Lapsi ei pysty itse vaikuttamaan tähän. Esimerkiksi saman perheen sisarukset tuntevat, kokevat ja käsittelevät asiat omalla tavallaan. Tämän tyyppiset tilanteet voivat nousta esiin esimerkiksi leiritoiminnassa niin, että toinen sisaruksista vetäytyy sosiaalisissa tilanteissa sivummalle ja hänelle muodostuu kova koti-ikävä, joka puolestaan aiheuttaa unettomuutta. Toinen sisaruksista puolestaan viihtyy leirillä, on sosiaalinen sekä utelias uusissa tilanteissa ja nukkuu yöt levollisesti.
Pinskutoiminta tarjoaa suotuisan kasvuympäristön, jossa lapsi voi ilmaista itseään ja tunteitaan turvallisesti. Tästä esimerkkinä toimii tarina eräästä orkidealapsesta.
"Tämä lapsi tuli pinskutoimintaan alakouluikäisenä. Lapsen perhetausta oli rikkonainen ja tämä heijastui myös vahvasti lapsen käytökseen. Lapsen käytös aiheuttikin konfliktitilanteita hänen ja muiden lasten välillä. Lapsi ei myöskään tuntunut luottavan ympärillä oleviin ohjaajiin juurikaan. Konfliktitilanteissa lapsi suojautui ja meni kuoreensa, usein tämä teki hyvin haasteelliseksi tilanteiden selvittämisen. Tämä lapsi kuitenkin innostui ja viihtyi toiminnassa, hän alkoi aktiivisesti käymään kerhoissa ja leireillä. Ohjaajien oppiessa tuntemaan hänet, he huomasivat lapsen olevan varsin herttainen. Tarpeen tullen hän osasi pitää kovasti puoliaan ja tuli tämän takia usein väärinymmärretyksi. Lapsen kanssa kommunikointiin käytettiin paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta. Lapsen onnistumiset huomioitiin ja niistä annettiin hänelle positiivista palautetta. Lupauksista pidettiin kiinni ja jos joku asia ei kuitenkaan onnistunut, se perusteltiin. Palkitsevinta oli, se kun lapsi alkoi luottamaan ohjaajiin ja lopulta konfliktitilanteista pystyttiin keskustelemaan. Tälle lapselle pinskutoiminnasta muodostui tärkeä turvaverkko perheen ja toisen sektorin palveluiden rinnalla. Tämä orkidealapsi puhkesi kukkaan otollisessa kasvuympäristössä.”
Pinskutoiminnassa lapsilähtöisyys kumpuaa aikuisen halusta kuulla ja olla läsnä lapselle. Kun lasta kuullaan, hänellä on monipuolisia välineitä ilmaista itseään ja tilaa tulla näkyväksi. Lapsi kokee itsensä merkityksellisesti ja hänen motivaationsa selvittää ja tutkia maailman ilmiöitä kasvaa. Aikuisen tehtävänä on olla läsnä ja tukea niitä prosesseja, joilla lapsi voi omalla tavallaan tulla parhaiten näkyväksi.
