Oivaltajien ohjelman tavoitteena on tukea lapsen osallisuutta ja itsetuntemuksen kehittymistä ryhmässä tunnetaitojen avulla (vrt. yhteisökasvatus). Oppiminen perustuu luontaisen uteliaisuuden herättelyyn ja arvoituksiin (vrt. seikkailukasvatus) sekä tutkimiseen omassa elinpiirissä ja lähiympäristössä (vrt. ympäristökasvatus ja globaalikasvatus).
Lapsi on saavuttanut kouluiän 7-9 -vuotiaana. Tämän ikäinen lapsi on usein luontaisesti utelias, seesteinen, sopeutuva, yhteistyökykyinen, erityisen innokas ja nopea oppimaan uutta. Lapsi on ajoittain vanhempaan takertuva. Tästä syystä esimerkiksi kerhotoiminnan aloittaminen tai lähtö leirille ilman vanhempia voi tuntua varsin jännittävältä. Tyypillisesti lapsi on välillä uhmakas ja tarvitsee ohjaajan erityistä huomiota ja tukea uusissa haasteissa. Välillä lapsi haluaa olla iso ja itsenäinen, välillä taas käpertyä ohjaajan syliin. Lapsi voi tarvita paljon ohjausta arjen askareissa esimerkiksi leirillä. Usein tavarat voivat olla hukassa, eikä oikeanlaisten varusteiden valitseminen suju vielä itsenäisesti. Tässä vaiheessa lapsi harjoittelee oma-aloitteista oppimista ja omista asioita huolehtimista. Hänelle voi luottaa sopivan kokoisia tehtäviä, jotka hän voi viedä itsenäisesti loppuun, tai joissa hän vasta harjoittelee asioistaan huolehtimista. Tämän ikäinen lapsi tarvitsee vielä paljon ohjaajan ohjausta ja läsnäoloa. Ohjaajan ollessa saatavilla lapsi kokee olonsa todennäköisesti turvalliseksi uudenlaisissa ympäristöissä. Lapsen elämään pitäisi tässä vaiheessa kuulua paljon leikkimistä ja huoletonta omaehtoista touhuilua. Lapsi on tyypillisesti tämän ikäisenä huumorintajuinen ja nauttii loruista, lauluista ja arvoituksista. Ajattelutaitoja vaativien tehtävien vastapainona on tärkeää varata ohjelmasta aikaa omaehtoiselle toiminnalle. Luonnossa liikkuminen, leikkiminen, mielikuvitus ja satumaailmat ovat älyllisen oppimisen rinnalla tärkeitä asioita. (Mll 2020.)