Osallisuuden portaat on yksi tapa arvioida, kuinka paljon lapsilla on vaikuttamisen mahdollisuuksia suhteessa pinskuyhteisön toimintakulttuuriin. Osallisuuden portaikosta on olemassa useita erilaisia kuvauksia. Pinskutoiminnassa sovelletaan Leena Nousiaisen ja Ulla Piekkarin (2007) kehittämää porrasmallia. YK:n lapsen oikeuksien sopimus määrittää, että lapsella täytyy olla mahdollisuus kertoa mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa. Aikuiset eivät saisi päättää asioista kuulematta lapsia. Tämä tavoite ei kuitenkaan aina toteudu toiminnassa. Tässä suhteessa aivan liian usein toimintaa suunnittelevat ja toteuttavat vain aikuiset välttämättä edes kysymättä lapsilta ja nuorilta itseltään, mitä he haluaisivat tehdä. Liisa Karlssonin (2000) tutkimuksen mukaan aikuiset kokevat lasten kanssa tehdyn toiminnan mielekkäämpänä ja helpompana, kun lapsi on mukana suunnittelemassa, toteuttamassa ja arvioimassa toimintaa. Aikuisille voivat tulla yllätyksenä lasten taidot ja oman kulttuurin rikkaus, ja toisaalta yhteistyö lasten ja aikuisten välillä kehittyy parhaiten yhdessä pohtimalla. Pinskutoiminnassa lapset ja aikuiset ovat keskenään tasavertaisia kumppaneita.
Yksilön kokemus osallisuudesta ja osallistumismahdollisuuksista voi vaihdella saman ryhmän sisällä. Ohjaajalle on olemassa paljon lapsille ja nuorille sopivia menetelmiä, joiden avulla lasten ja nuorten on helppo ilmaista mielipiteitään. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi dialogi, raatitoiminta, lapsialoite, toiveseinä toiminnan sisällöstä, päivän hyvien ja huonojen asioiden keskustelupiiri, palautelomakkeet, piirtäminen sekä toiveiden ilmaisu leikin ja pelien kautta.
- Yksisuuntainen kohtaaminen on näennäistä demokratiaa. Toiminnassa haastatellaan, kuunnellaan ja kerätään toiveita lapsilta, mutta päätökset kerätyn tiedon pohjalta tehdään vain ohjaajien kesken. Lapselle ei jää tällaisessa tilanteessa käsitystä siitä, onko heidän ideoillaan ollut vaikutusta.
- Vuoropuhelu, jota aikuinen ohjaa tarkoittaa sitä, että lasten kanssa keskustellaan toiveista, ideoista ja tavoitteista, mutta aikuiset tekevät ratkaisut tämän pohjalta. Tässä tapauksessa lapset toimivat ohjaajien ohjeiden mukaisesti, eikä kyseenalaistamisen kulttuuri ole sallittua.
- Luova yhteistyö tarkoittaa sitä, että asiat etenevät ohjaajan ja lasten välisessä luovassa, uusia asioita kehkeyttävässä prosessissa. Reunaehtojen merkitystä pohditaan avoimesti ja ratkaisukeskeisesti. Ohjaajat arvostavat lasten tuoreita näkemyksiä ja hakevat aktiivisesti tapoja ottaa ne huomioon.
- Kohti itsenäistä päätöksentekoa tarkoittaa, että ohjaajat tukevat lasten itsenäistä toimintaa ryhmänä, tarjoavat vaikutusmahdolli-suuksia ja mahdollistavat vastuunottamisen ja yhteisten asioiden hoitamisen. Ohjaajat kuitenkin tulevat apuun hankalissa tilanteissa ja tekevät yhdessä lasten kanssa asioita, joita he eivät itse vielä hallitse.
- Itseohjautuvuus tarkoittaa sitä, että lasten ryhmä toimii itsenäisesti yhdessä asetettujen tavoitteiden suuntaisesti. Ohjaajat tukevat ja mahdollistavat toiminnan, he tarjoavat resurssit toiminnalle ja mahdollistavat linkin laajempiin verkostoihin.