Pinskutoiminnassa sovelletaan Joy A. Palmerin (1998) luomaa ympäristökasvatuksen mallia, jota kutsutaan Puumalliksi. Puumalli on yksi käytetyimmistä ja tunnetuimmista ympäristökasvatuksen malleista. Palmerin mukaan koulun ulkopuolella tapahtuva kasvatus on erityisen tärkeässä roolissa. Jotta ympäristökasvatus on vaikuttavaa, sitä tulee tapahtua yhteiskunnan kaikilla sektoreilla (Cantell ym 2020, 117-118). Pinskujen toteuttama ympäristökasvatus on mieleenpainuvaa ja kokemuksellista oppimista, joka kerryttää lapsen yksilöllistä tieto- ja taitoperustaa ja täydentää merkittävästi julkisen sektorin ja kodin ympäristökasvatustyötä.
Pinskutoiminnassa ympäristökasvatus tapahtuu Puumallin mukaisesti kolmen tasavertaisen elementin yhteisvaikutuksesta; toiminnassa opitaan ympäristöstä, ympäristössä ja toimintaan ympäristön puolesta. Laadukas ympäristökasvatus koostuu näiden samanaikaisesta ja tasavertaisesta vaikutuksesta. Puumallin juuret kiinnittyvät merkittävien kokemusten ympärille. Mallin mukaan ympäristökasvatuksessa on huomioitava oppijan merkittävät elämänkokemukset, kehitysvaihe, aiemman tiedon taso, sosiaaliset taidot sekä yhteisöllinen osallistuminen. Puumallin oksat ja lehvästö jakautuvat kolmeen haaraan, jotka kuvaavat ympäristökasvatuksen keskeisiä elementtejä. (Cantell 2020, 117-118.)
Ympäristöstä oppiminen tuottaa kokemusten, huolenpidon ja ympäristötietoisuuden lisääntymisen myötä tietoa ympäristöstä. Tämä tarkoittaa sitä, että opitaan, miten ympäristö toimii ja miten olemme riippuvaisia siitä. Esimerkiksi toiminnassa voidaan tutustua veden kiertokulkuun maapallolla pelien ja leikkien avulla. Ympäristössä oppiminen pohjautuu kokemuksellisuuteen ja toiminnallisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että toimitaan, tutkitaan ja hankitaan omia kokemuksia erilaisissa ympäristöissä. Esimerkiksi toiminnassa voidaan tutkia vesistöä tai vierailla jätevesipuhdistamolla. Ympäristön puolesta tapahtuva toiminta sisältää arvokasvatuksen näkökulman, joka konkretisoituu toimintana. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilö ja yhteisö toimii kestävän kehityksen mukaisella tavalla. Esimerkiksi toiminnassa tämä näkyy niin että toimintatavoissa ja hankinnoissa huomioidaan ympäristövastuullisuus. Palmerin mukaan kolmelle elementille on keskeistä oppijan tietojen, taitojen, käsitysten ja asenteiden kehitys. Palmer korostaa erityisesti kolmea ratkaisevaa tekijää: henkilökohtaisia ympäristökokemuksia ja elämyksiä, huolestuneisuutta ja huolenpitoa ympäristöstä sekä toimintaa ympäristön puolesta. (Cantell ym. 2020, 117-118.)
Pinskutoiminnan tavoitteena on kasvattaa ympäristövastuullisia yksilöitä. Ympäristövastuullisuudella tarkoitetaan sitä, että yksilö pyrkii toimimaan aina ympäristön kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Ympäristövastuullisuuteen ja sen kehittymiseen liittyvät olennaisesti yksilön asenteet ja arvoajattelu. Ympäristökasvatuksessa onkin huomioitava yksilön arvomaailman ja identiteetin vaikutus, sillä sama tieto voidaan kokea eri tavoin. Ympäristökasvatuksessa haasteellisuus ilmeneekin usein arvoristiriidoissa. Arvoristiriidat nousevat usein esiin ympäristöhaasteiden yhteydessä.
Ilmastonmuutos on yksi tämän ajan suurimmista ympäristöhaasteista. Ilmastonmuutos ilmiönä herättää usein huolta ja voimakkaitakin tunteita lapsissa ja nuorissa. Monet kokevat ilmastonmuutoksen käsittelyn yhteydessä kielteisiä tunteita, kuten huolta, pelkoa, surua, syyllisyyttä, vihaa ja toivottomuutta. Negatiiviset asenteet ja stressi vaikeuttavat tutkitusti uuden asian sisäistämistä ja oppimista. Kielteisyyden sijaan ilmastokasvatuksen tulisi herättää toivoa ja myötätuntoa. Ohjaajan on olennaista korostaa sitä, että me ihmiset olemme luoneet tämän yhteiskunnan, joten me pystymme sitä myös muuttamaan. (Cantell ym. 2020, 125.)
Tiesitkö, ettei ympäristökasvatukselle vannoutunutkaan ohjaaja aina tiedä vastausta oikein kiperään kysymykseen? Ei hätää, myönnä rohkeasti asia ja ehdota lapselle, että etsitte kysymykseen vastauksen yhdessä.