Asennetalkoilla rasismia vastaan

Katsokaa Asennetalkoot –lyhytelokuva (kesto 2 min) osoitteesta eirasismille.fi/asennetalkoot Lukekaa sen jälkeen Ystävä ovikellon soitolla: "Olipa kerran kahdeksanvuotias Veeti, joka oli muuttanut uudelle paikkakunnalle. Veeti ei tuntenut vielä naapurustonsa muita lapsia, ja syksyn lähestyessä uuteen kouluun meno mietitytti häntä usein. Eräänä päivänä Veeti oli matkalla kaupasta kotiin isänsä kanssa ja katsoi postilaatikkoon. Laatikosta löytyi lapsen käsialalla kirjoitettu pieni kirje. Veeti oli jo oppinut lukemaan, mutta ei ymmärtänyt kieltä, jolla teksti oli kirjoitettu. Veeti nyki isää hihasta: ”Kerro, mitä tuossa lukee?” Isä kertoi, että teksti oli englantia, ja suomeksi käännettynä se kuului seuraavasti: ”Minun nimeni on Elvira. Olen kahdeksan vuotta. Haluaisin ystävän. Asun asunnossa B 48.” Veeti jäi miettimään Elviran kirjoitusta. Olisi kiva saada uusi ystävä, mutta miten Elviran kanssa juttelisi, jos hän ei osaa suomea? Elviran täytyi kyllä olla rohkea, kun hän jätti postilaatikkoon ystävänhakuilmoituksen. Mitäpä jos minäkin olisin yhtä rohkea ja soittaisin Elviran ovikelloa? Isän mielestä se oli hyvä idea. Seuraavana päivänä Veeti keräsi kaiken rohkeutensa, asteli asunnon B 48 ovelle ja soitti ovikelloa. Oven avasi kiharapäinen, tumma Veetin ikäinen lapsi. ”Mä oon Veeti, ootko sä Elvira?”, kysyi Veeti. Lapsi nyökkäsi ja hymyili. ”Lähtisitkö sä mun kanssa ulos leikkimään?”, Veeti kysyi seuraavaksi. Elvira katsoi Veetiä kysyvästi. Veeti mietti hetken ja yritti uudestaan: hän näytti tälle kenkiään ja viittoili läheiselle leikkikentälle päin. Elvira hymyili, laittoi kengät jalkaan ja huusi iloisesti vieraalla kielellä jotain selkänsä taakse. Veeti ja Elvira pomppivat yhdessä raput alas ja syöksyivät pihan keinuille. Siitä lähtien Veeti ja Elvira olivat parhaat kaverukset. Yhteistä kieltä ei heti tarvittu, olivathan eleet, ilmeet ja leikit olemassa. Veeti oppi, että Elvira oli muuttanut Suomeen kaukaa Afrikasta ja hänen kotikielensä oli swahili, vaikka hän osasi myös hieman englantia. Elvira oppi puolestaan Veetiltä suomea, ja yhdessä leikkimisestä tuli entistä helpompaa. Kesän aikana Elvira ja Veeti kävivät yhdessä läheisellä rannalla uimassa ja rakentamassa hiekkalinnoja. Syksyllä he kulkivat yhtä matkaa kouluun ja istuivat vierekkäisissä pulpeteissa. Veetin ja Elviran ystävyys oli alkanut epätavallisella, mutta hienolla tavalla. Kumpikin heistä oli ollut rohkea, Elvira laittamalla postilaatikkoon kirjeen ja Veeti luopumalla pelostaan vierasta kohtaan ja soittamalla ovikelloa. Mitäpä jos sinäkin menisit joku päivä juttelemaan eri kulttuurista tulevan ihmisen kanssa? Samalla kun ilostutat toista ihmistä, voit saada uuden ystävän ja kenties oppia uusia jännittäviä asioita." –aamunavaus. Keskustelkaa sen jälkeen yhdessä elokuvan ja tekstin herättämistä ajatuksista: • Miksi isovanhemmilla oli ennakkoluuloja naapureita kohtaan? Olivatko ne oikeutettuja? • Mitä ikäviä asioita kaikille elokuvan ihmisille ennakkoluuloista ja asenteista seuraa? • Miten isovanhemmat voisivat muuttaa asenteitaan ja kuinka sinä voisit heidän lapsenlapsenaan auttaa heitä siinä? • Mitä eroa tarinan Veetin ja lyhytelokuvan isovanhempien asenteissa oli? • Mitä iloa Elviralle ja Veetille oli heidän asenteistaan? • Mitä itse voisitte oppia lyhytelokuvasta ja tarinasta erilaisuuden kohtaamisesta?