Aihealue: 
Ikäkauden tunnus: 
Keltainen meeple.

Vanhempien alakouluikäisten ohjelman tavoitteena on tukea lapsen osallisuutta ja vastuun ottamista sekä vastuun kantamista ryhmässä (vrt. yhteisökasvatus). Ohjelma perustuu seikkailuun ja omien rajojen koetteluun ja sitä kautta uudenlaisten tunteiden käsittelyyn. (vrt. seikkailukasvatus). Oppiminen tähtää arvojen pohjalta oivalluksiin omien valintojen merkityksestä sekä lapsen omassa elinpiirissä että globaalilla tasolla (vrt. ympäristökasvatus ja globaalikasvatus). 


Lapsi on sopeutunut kouluun ja hänelle on jo todennäköisesti kertynyt myös kokemusta harrastustoiminnasta. Varhaislapsuuden kuohut on ohitettu, mutta varsinaiset nuoruusiän tyrskyt ovat vasta edessä. 9–12 -vuotias lapsi on usein tasapainoinen, aktiivinen, sosiaalinen ja kiinnostunut monista asioista. Tämän ikäisen lapsen ohjaajana on yleensä mukava ja helppo olla. Lapsen elämä on parhaimmillaan ihanaa, huoletonta ja touhukasta seikkailua täynnä mahdollisuuksia. Lapsi tuntee olevansa riippumattomampi aikuisten ohjauksesta kuin aiemmin. Hän kuitenkin tarvitsee edelleen ohjaajan tukea, mutta pystyy huolehtimaan ohjeiden avulla itsenäisesti esimerkiksi toiminnan aloittamisesta, suorittamisesta ja varusteistaan. Hänelle on myös kehittynyt omatunto ja omaa arvostelukykyä. Lapsi ymmärtää syy- ja seuraussuhteet ja hän kykenee tarkastelemaan ja kritisoimaan myös vanhoja tuttuja sääntöjä ja pyrkimään muuttamaan niitä järkisyihin vedoten. Lapselle kaverit ovat tärkeitä ja kavereiden mielipiteillä on yhä suurempi merkitys. Harmillisen usein myös kaverisuhteiden konfliktitilanteet värittävät kerho- ja leiritoimintaa. Oh-jaajana sinulle tulee varmasti vastaan tilanne, jossa saat selvitellä ystävysten välejä. Lapsi pystyy tämän ikäisenä yhä paremmin ymmärtämään ja ottamaan huomioon toisten tunteita, ajatuksia ja tarpeita. Hän osaa jo kuvailla ystäviensä luonnetta ja kiinnostuksen kohteita, ei vain heidän ulkoisia ominaisuuksiaan. Varhaisemmalle lapsuudelle tyypillinen itsekeskeisyys vähenee ja empatiakyky kehittyy. Lapsi pystyy aiempaa paremmin sietämään myös pienten lasten vaativuutta ja itsekeskeisyyttä. Vuoron odottaminen ja tunteiden hallitseminen on helpompaa kuin ensimmäisinä kouluvuosina.

Leikkiminen on lapselle edelleen tärkeää. Vapaalle touhuilulle pitäisi jäädä aikaa tavoitteellisen toiminnan rinnalla. Lapset saattavat yhä esimerkiksi leikkiä keskenään roolileikkejä. Lisäksi heitä usein kiinnostavat liikunnalliset pelit (joukkuelajit) ja leikit, tietokone- tai konsolipelit. Joidenkin lasten käytöksessä näkyy jo piirteitä esimurrosiästä, mutta kaikilla ne eivät ole ajankohtaisia. Lapset tulevat esimurrosikään ja varsinaiseen murrosikään eri ikäisinä. Tytöillä esimurrosikä alkaa keskimäärin 9–12 -vuotiaana, pojilla pari vuotta myöhemmin. Vaihe myös kestää eri lapsilla vaihtelevan ajan ja näkyy vaihtelevan voimakkaana. Esimurros- ja murrosiässä lapsen on vähitellen kypsyttävä itsenäisyyteen ja etsittävä uudenlainen suhde itseensä ja esimerkiksi ohjaajaan. Käytös voi tuntua lapsesta sekä ohjaajasta hämmentävältä. Lapsi voikin olla kömpelö, uhmakas, kovaääninen, huolimaton, rauhaton, kiihkeä, ärtyisä ja herkkä. (Mll 2020.)